MiMaVe.Design.Photo -web©

Loading...

Groove

Webdesigndroid image/svg+xml Webdesigndroid MiMaVe.design.photo All rights reserved

Kuva kuukaudessa Hile huntu

Vihdoinkin päästiin eroon lentävistä lintukikkailuista ja päästään uusiin aiheisiin, vaikka kyllähän tässä jo on kerennyt tulla muutama aika namu uusikin edellisellä teemalla, mutta ei kiitos, ei siis ainakaan vielä… 😉

Elikkästä niinku joo heinäkuun 2020 kuva kuukaudessa aiheena on hile huntu, tai kai oikeastaan halo tai?, näitten kuvien takia sai vähän kärssiäkki, et… 🥶

tähti, sumu, halo, hile, heijastus, maisema, tunnelma

Lisää kuvia ja turinointia artikkelissa…

Mähän en yleensä todellakaan koskaan kovin helposti saa kylmää yleisesti ottaen, mutta nyt jopa minä olin aika kovilla. Aloitetaampas tarina aikojen alusta: kauan kauan sitten pikkuinen fotograaffi halusi kuvaamaan pimeällä taivaan ja muun maailman ihmeellisyyttä vielä ennen kuin kevään aurinko sätehillään “tuhoaisi” oikeat yöt ja odotus olisi taas äärimmäisen pitkä… No kuinkas ollakkaan eihän sitä pikkuinen fotograaffi miteskään kuiteskaan kerenny tai päässy paremmille holleille ja sitte ku kerkes nii eihän sitä pimeetä enää tarpeeks tullukkaan, et voi kökkö, eiku kukka, noh… Pimeimmät hetket saapuivat siinä kolmen aikaan yöllä, mut eihän enää riittävän pimeeksi päästy. “Kohtuullisen” monta tuntia siis useampana yönä pimeyttä ja herkkufotoja siis oottelin… Mutta pikkuisen fotograaffin saldo sen suhteen mitä lähti hakemaan oli melkeen nolla, mutta kyllä “kärsimys” kuitenkin palkittiin mahtavan absoluuttisen hienolla tavalla ainakin kahtena erikoisena yönä. Juuri siinä lähestyen sitä pimeintä aikaan, täysin yliluonnollinen, tai siis aivan täysin luonnollinen, hile/sumu/huntu/verho hiipi täyttäen maiseman laidasta laitaan. Pikkuinen fotograaffi ei tällästä ollu aikasemmin kokenut. Siis hengitys höyryää, kaiken päälle muodostuu kimmeltävä jäähilekerros, siis aivan kaiken, niinkuin joku olis napannut kaikkien hämähäkkien seitit ja upottanut ne sokeriliuokseen ja levitelly ympäriinsä? Voimakkaimmat valonlähteet kaikki sai halon ympärilleen… Voitte siis kuvitella, että olin aika täpinöissä ja ehkä vähän tippa linssissäki, eikä vaan yhdestä syystä. No niinku varmaan introsta osaatte arvata kaikki ei ollu niin helppoa kuiteskaan. Oli siis aivan pingviinin varpaan kärkien hiukkaskokonaisuuksien kylymä, siis ihan oikeesti.

Niinku jo totesin, mul ei usein oo kylmä ja mulla oli siis päällä pitkät kaltsonkerit, ihan kohtuu eristävyydellä, aivan oikeen paksut huosut, tavalliset sukat, kahdet villasukat päällekkäin, siis pistät ensin toisen ja sitten vielä toisen sen päälle ohoh, alispaita, kohtuu paksu poolopaita, villanen hupullinen “paita/takki”, huppu päällä tietenkin, toppatakki hupulla, huppu päällä tietenkin, paksu pipo, huivi ja paksut hanskat, ja oli kylmä kuiteski, et, ja nyt ei puhutu mistään 40-pakkasista vaan ihan siinä nollan rajoilla ehkä aavistuksen miinuksella oltiin… No varmaan asiaan vaikutti myös ne kohtuullisen monet tunnit vietettynä hämärää ihaillen, mut en kyl tod vaihtais näkyjä ja kokemusta pois, vaik siin vähän hampaat kalisi ja nenänkarvat, vähä ällöö, jääty niin et ei melkeen henki enää kulkenu 🤓 … No mut kattokaapa noita, vaik valokuva ei oikeen tee oikeutta niille, mut… Kai niistä näillä taidoilla “maksimin?” sai irti, fiilis kai ainaki välittyy…


Eli tällaset tällä kertaa, seuraavalla kertaa taas toisenlaiset…

Nauttikaapa kesästä vielä hetki, mutta odottakaa jo innolla hämärän lumoavaa kauneutta, ainakin minä sitä innolla odotan…

Thematics